Risusuon historia

Risusuo oli vielä 40-luvulla nevatyyppinen avosuo, jonka reunoja kiersi rämetyyppinen suo. Suon ylittämiseen kävellen tarvittiin pitkospuut, joiden jäänteitä oli maastossa vielä 1970 luvulla.

Pelloksi raivaaminen
Risusuon pelloksi kuivaaminen aloitettiin 1950-luvun vaihteessa kaivamalla käsin järveen johtava viemärioja ja ensimmäiset sarkaojat. Vaivaiskoivun ja kanervan peittämä turve jouduttiin pensaskasvien juurien vuoksi kääntämään ensimmäisen kerran kuokalla ja lapiolla. Työ jatkui kiskomalla keräämällä suosta pensaiden juuret ja likohaot, jotka poltettiin kasoissa paikan päällä. Seuraavana keväänä, kun maanpinnan alainen jääkerros (kirsi) vielä kantoi suokengillä varustetun hevosen, voitiin turvepelto karhita metallista valmistetulla karhilla. Karhimisen jälkeen voitiin kylvää heinänsiemen, joka peitettiin risuäkeellä. Kesän aikana pellolle kasvanut heinä niitettiin viikatteella tai hevosvetoisella niittokoneella. Niittämisen jälkeen heinä kuivattiin seipäillä tai haasioilla ja ajettiin hevosvetoisella lotjalla suopellon reunalla sijaitsevaan heinälatoon. Talvella heinät kuljetettiin ladoista navetan yhteydessä olevaan heinälatoon karjan ja hevosen ruoaksi.