Kosteikon ekosysteemi

Teksti: Kim Yrjälä, Mikrobiekologian dosentti, Helsingin Yliopisto

Kosteikon pääpiirteitä 

Kosteikot, kuten suot, purot, tulvaniityt, pienet joet ja järvet, ovat paikkoja, joissa pohjaveden pinta on lähellä maan pintaa tai ne ovat peittyneinä lievästi veden alle. Kosteikot omaavat sekä maan että veden ominaispiirteitä, minkä vuoksi niiden ekologia on rikasta. 

Kosteikonsuojelu 

Kosteikot ovat elintärkeitä monille ekologisesti ja taloudellisesti merkittäville lajeille, mukaan lukien vaeltavat linnut ja vesilinnut, kuten hanhet. Ne tukevat uhanalaisten lajien, kuten punasotkan, poikastuotantoa. Kosteikot edistävät lajien monimuotoisuutta, parantavat vedenlaatua, täyttävät pohjavettä, toimivat ravinteiden ja materiaalien nieluna ja lähteenä sekä tuottavat ruokaa ja tuotteita ihmisille. Näin ollen niiden taloudellinen arvo on huomattava

Kosteikon vesitalous 

Kosteikot, kuten suot, tulvivat vaihtelevasti sääolosuhteiden mukaan. Vesitalous vaikuttaa kosteikkosysteemin rakenteeseen, toimintaan ja lajirikkauteen. Veden hidas valuma mahdollistaa ravinteiden ja haitta-aineiden poistamisen virtaavasta vedestä. Hapettomissa olosuhteissa turpeen hajoaminen hidastuu, mikä vaikuttaa mikrobiyhteisöjen rakenteeseen ja kasvihuonekaasujen syntymiseen.

Kosteikossa elävät yhteisöt 

Suolla elävät organismit, kuten kasvit ja mikrobit, sopeutuvat hyvin vaihtelevaan vesitalouteen. Kasvit voivat pumpata happea ilmasta juuriinsa, mikä auttaa niitä selviytymään happikadosta vedessä. Kasvien juurista mikrobien tuottamat kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi (CO2) ja metaani (CH4), voivat vapautua ilmakehään. Runsas kasvillisuus ja korkea vedenpinta edistävät hiilensidontaa. Kasvimassan syönti selkärangattomien, lintujen ja nisäkkäiden, kuten heinäsirkkojen, hanhien ja majavien, toimesta on merkittävä energian lähde ensisijaisille kuluttaaorganismeille.