Nähtävyydet

Kulttuuriympäristö Säräisniemi

Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmä on luokitellut Säräisniemen vanhan kuntakeskuksen ympäristöineen valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristön kohteiksi on määritetty Säräisniemeltä Kotiseutumuseon alue, Paavolan ulkorakennukset, Kunnas, Haataja ja entinen kunnantalo Toivola. Kainuun ympäristökeskus on luokitellut maakunnallisesti merkittäviksi perinnemaisemiksi Säräisniemeltä Olkkolan pihakedon, Isorannan rantaniityn ja Turulan hakaniityn Enonlahdesta.

Luonnonsuojelualueita  Säräisniemen kylän alueella ovat Natura 2000 –alueet Painuanlahti ja Rumala – Kuvaja – Oudonrimmin soidensuojelualue sekä Oulujärven retkeilyalueeseen kuuluva ns. Haminamaa, Rakolanniemen alue Saarenrannan ja Enonlahden välillä.

Säräisniemi sai pysyvän suomalaisasutuksensa Oulujärven ensimmäisten kylien joukossa Kustaa Vaasan pakkoasuttaessa Oulujärven Erämaan 1552. Aiemmin kylällä olleesta lappalaisasutuksesta ei ole tutkittua tietoa. Ennen 1570 alkaneita ns. rappasotia kylässä tiedetään olleen 15 taloa. Rappasodat tuhosivat asutuksen täydellisesti, 1595 solmitun Täyssinän rauhan jälkeen asutus alkoi hiljalleen palailla, 1600-luvun alussa myös uudisasutus Savosta jatkui. Hyvien kulkuyhteyksien vuoksi Säräisniemestä muodostui Oulujärven länsipuolen asutuksen keskus 1600-luvulla, 1779 Säräisniemestä tuli Paltamon kappeliseurakunta, 1864 se erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Keisarillisella julistuksella jokaisesta itsenäisestä seurakunnasta muodostettiin seuraavana vuonna oma kunta.

Kyläkeskus ympäristöineen on perinteistä kulttuurimaisemaa. Painuanlahden rannoilla on avaria, alavia peltoaukeita, pohjoispuolella jyrkkiä hiekkaisia vyöryrantoja. Kyläkeskus sijaitsee niemen eteläosassa. Vanhat puukujat, ikipetäjät, koivut ja kuuset reunustavat kylätietä, jonka varressa kyläasutus on nauhamaisesti. Ranta-asutus puuttuu Säräisniemen kylän alueelta lähes täysin, sitä esiintyy Saarenrannalla ja varsinkin Salmenrannalla.

                                   Säräisniemen kirkko, kuva 1930-luvulta.

Oulujärven Erämaan ensimmäinen kirkko rakennettiin Manamansaloon 1559, mutta sen elinkaari jäi lyhyeksi. Se tuhottiin Rappasodan kauheuksissa vuoden 1580 tienoissa. Koko Oulujärven Erämaan seurakunta jouduttiin lakkauttamaan, sillä rappasodat olivat tuhonneet seurakunnan lähes täydellisesti. 1595 solmitun Täyssinän rauhan jälkeen asutus alkoi vähitellen elpyä, pakkoasutus Savosta jatkui. 1599 Oulujärven seurakunta perustettiin uudelleen, keskuspaikaksi tuli tällöin Paltamo. Olot vakiintuivat vähitellen ja väestö lisääntyi, Säräisniemestä muodostui Oulujärven läntisen asutuksen keskus. Monien ponnistelujen ja epäonnistumisien jälkeen Säräisniemestä saatiin oma kappeliseurakunta, johon kuuluivat Säräisniemen, Venetheiton, Kukkolan, Jaalangan, Oterman, Manamansalon, Vuolijoen ja Saaresmäen kylät.

Kirkon rakentaminen oli aloitettu jo 1768, mutta koska hankkeella ei ollut maaherran eikä tuomiokapitulin hyväksyntää, rakentaminen kiellettiin 1769. Tästä huolimatta kirkko valmistui 1781, kellotapuli valmistui 1793.

Säräisniemen Kotiseutumuseo. Säräisniemen kunnankokous teki 4.10.1881 päätöksen - vähemmistön eli Vuolijokisten poistuttua kokouksesta - että "koulu oli saatawa toimimaan Kirkonkylässä kolmen wuoden kuluessa". Kun Pyykkösen suku oli myymässä Uusitalon tilaa kirkonkylän keskustassa, tila ostettiin 24.3.1883. Tilalle rakennettiin vanhoista hirsistä kouulurakennus, jossa toiminta pääsi alkamaan syksyllä 1884, koulutoiminta oli käynnistynyt jo keväällä 1884 väliaikaisissa tiloissa Juusolan pirtissä. Ajan myötä rakennettiin toinen koulurakennus 1929 ja kolmas 1959, jolloin tämä ensimmäinen koulurakennus vapautui koulukäytöstä ja sen suojiin majoittui Säräisniemen Museo- ja kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä Säräisniemen Kotiseutumuseo.

Oulujärvi

Rumala-Kuvajan suojeltu suoalue